"Voi ei! Se on NIIN tylsä!"
"No niin kun se on sillee vanhasti kirjotettu."
"Mä muistan! Siinä oli oli joku Seppo! Iskarinen?
Seppo! Mullon ikävä Seppoa. Mitä sille kävi? Onkse vielä siinä?"
(Vuodesta toiseen Seppo on Salkkareiden ehdottomasti suosituin hahmo.)
"Siellä oli se joku tyyppi joka meni sinne veteen tai peltoon."
"VÄINÄMÖINEN!"
"Eiku se oli se pappa joka oli viisas."
Kun takapulpetista kantelekeskustelun aikaan
kajahti poikkeuksellisen iloinen
"MUSTIKKA JA MANSIKKA!"
ope vähän huolestui, koska muisti itse vain puolukan.
Ryhmäjako tehtiin salaisella numeroarvonnalla.
Se oli monelle ehdottomasti tuntien kiinnostavinta antia.
Sitten lähikontakti- ja luottamusharjoitus
hyllyn päällä piirtäen, kun yhdessä väkeretty miniluonnos
suurennettiin kokoon A1.
Ääriviivaston metallivärin sai valita itse,
muut sävyt vedettiin vesiväreilä.
Oppilaskuoro osaa jo hienosti open lempilaulun:
"Sekoita itse omat värit!"
"Siis oliko siellä shapeshiftereitä? Whaat?"
"Yes!"
"Hei mä muistan! Se yks äiti sai jonku viestin
kun siitä kammasta alko tulla verta!"
"Joo, Menninkäinen!"
"Kato ope me tehtiin vähän verisempi taistelu!"
Ja kutsuitte näemmä hätiin Pollockin. Hyvä.
Varokaa kaverin valkoista takkia.
??
"Toi näyttää ankalta."
"Ei joutsen voi olla ton värinen."
"Voipas, jos me päätetään."
Työn sai tehdä värillisenä tai mustavalkoisena ja tuoda mukaan
modernia maailmaa niin halutessaan.
Matkan varrella itse- ja vertaisarvioitiin.
Lopuksi pidettiin palaveri open kanssa.
Että miten meni, noin niinku omasta mielestä.
Ja kaverin.
"Ope tää on pilalla!"
"Sano tolle jotain!"
"Hei mitä sä teet! Ei taivas voi olla punainen!"
Tietenkin voi.
"Oho! Tää on hienompi ku mä luulin!"
Punaisen maton Kullervo.
"Kato ope mitkä absit!"
First things first.
Loppuun vielä opetuksen aikoihin matkoilla olleiden
omat tulkinnat Kalevalaiseksi postimerkiksi.
